Merilevä on eräänlainen levä; vesikasvi, joka muistuttaa rakenteeltaan korkeampaa kasvia, mutta sillä ei ole todellisia varsia, lehtiä tai juuria. Vaikka se ei teknisesti ole kasvinsyöjä eikä lihansyöjä, ”kaikkisyöjä” on merilevään sopiva kuvaustermi. Mutta se ei tarkoita, että merilevä, ravinnon kannalta, käsittäisi eläimiä tai eläinproteiineja. Merilevä on eräänlainen levä; vesikasvi, joka muistuttaa rakenteeltaan korkeampaa kasvia, mutta sillä ei ole todellisia varsia, lehtiä tai juuria.
Merilevä luokitellaan sen värin, rakenteen ja koon mukaan, ja sitä tavataan yleisesti rannikoilla. Suurin osa merilevästä koostuu selluloosasta, kuituaineesta, jota löytyy kasvien soluseinistä. Se on kuitupitoinen ravinnonlähde, joka sisältää runsaasti mineraaleja, kuten rautaa, magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Sitä käytetään usein muiden maiden elintarvikkeissa, erityisesti Aasian maissa, joissa sitä haudutetaan, kuivataan ja paahdetaan. Merilevä tunnetaan myös lukuisista lääkeominaisuuksistaan. Sitä käytetään esimerkiksi niveltulehduksen, ruoansulatushäiriön ja jopa syövän hoitoon.
Merilevän ravinto on tärkeä tekijä pohdittaessa, onko merilevä kasvinsyöjä, kaikkiruokainen vai lihansyöjä. Merilevä sisältää tyypillisesti noin 9 % hiilihydraatteja, 4 % rasvaa ja 0,2 % proteiinia. Merilevän hiilihydraattipitoisuus on melko alhainen, mikä tarkoittaa, että se ei normaalisti sisällä sokereita, tärkkelystä tai selluloosaa. Toisin sanoen merilevä ei sisällä mitään tärkeimpiä makroravinteita, jotka voisivat viitata sen olevan kasvinsyöjä.
0,2 % proteiinia on puolestaan aivan liian alhainen luokitellaan lihansyöjäksi. Merilevän tärkeimmät ravitsemukselliset rasvakomponentit ovat pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja. Näitä löytyy eläimistä, mutta ne eivät muodosta suurinta osaa lihansyöjän ruokavaliosta. Tästä syystä voidaan kohtuudella päätellä, että merilevä ei ole lihansyöjä.
Merilevän rasvahappoprofiili on melko ainutlaatuinen; se sisältää välttämättömät monityydyttymättömät rasvahapot, kertatyydyttymättömät rasvahapot ja joukon muita hydrofobisia yhdisteitä. Merilevä sisältää myös useita ihmisen elämälle välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita, kuten A-vitamiinia, C-vitamiinia, magnesiumia, natriumia, kaliumia, rautaa ja sinkkiä. Siten merilevä kuuluu todennäköisesti ”kaikkisyöjien” luokkaan, koska sen ruokavalio ja ravinto koostuvat sekä kasvi- että eläinkomponenteista.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka se ei teknisesti olekaan kasvinsyöjä eikä lihansyöjä, ”kaikkisyöjä” on sopiva merilevään kuvaava termi. Se ei sisällä makroravinteita, jotka kuvaavat kasvinsyöjän ruokavaliota, eikä se sisällä proteiineja, jotka ovat välttämättömiä, jotta se voidaan luokitella lihansyöjäksi. Sen sijaan sen ruokavalio ja ravinto koostuvat sekä kasvi- että eläinkomponenteista.
Merilevän ympäristövaikutukset
Merilevän ympäristövaikutuksia voidaan pitää sekä myönteisinä että kielteisinä. Vaikka merilevä voi tarjota runsaan ravinnonlähteen sekä toimia luonnollisena hiilidioksidinieluna, se voi myös vähentää valtameren valon määrää ja estää muiden kasvien kasvua. Merilevä voi myös edistää anaerobisten eli happipuutteisten bakteerien kasvua.
Merilevän viljely on laajentunut nopeasti viime vuosina, ja tiloja on lähes kaikissa rannikkomaissa. Tätä vesiviljelyn muotoa pidetään yhtenä vähiten haitallisimmista elintarviketuotannon muodoista. Koska se on fotosynteesiohjattu, se on riippuvainen luonnollisesta auringonvalosta energianlähteenä, mikä johtaa alhaisiin ympäristökustannuksiin. Merilevä ei myöskään vaadi lisärehua, ja vesiviljelytilat voidaan suunnitella luomuviljelyyn ilman kemiallisia lannoitteita.
Vaikka kotoperäiset merilevälajit ovat välttämättömiä rannikon elinympäristöille, vesiviljelytilojen eksoottiset merilevälajit voivat muodostaa riskin luonnonympäristölle. Nämä vieraslajit voivat kilpailla alkuperäisten lajien kanssa ja häiritä niiden kasvua ja kehitystä. Lisäksi näiden lajien leviäminen voi johtaa muutoksiin paikallisissa merivirroissa tai lämpötiloissa, mikä voi vaikuttaa kotoperäisiin kaloihin ja meren elämään.
Onneksi vesiviljelyteknologian viime vuosien kehitys on auttanut vähentämään merilevän viljelyn ympäristövaikutuksia. Erityisesti syvänmeren rakenteiden ja hitaiden nopeuksien köysien käyttö on parantanut maatilan rakenteiden turvallisuutta, mikä on vähentänyt häiriöitä paikallisessa elinympäristössä.
Merilevän ravinto
Merilevää pidetään superruokana sen monien terveyshyötyjen vuoksi. Se voi tarjota runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita samalla kun se tarjoaa monia muita ravintoaineita, kuten omega-3-rasvahappoja, polysakkarideja ja antioksidantteja. Merilevä on myös ravintokuidun lähde, joka voi edistää painonpudotusta.
Merilevä sisältää myös laajan valikoiman tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Näitä ovat A-, B6-, C-, D-, E- ja K-vitamiinit sekä kalsium, jodi, rauta, magnesium, fosfori, natrium ja sinkki. Kaikki nämä ravintoaineet ovat välttämättömiä optimaalisen terveyden kannalta ja voivat auttaa vähentämään monien vakavien sairauksien, kuten sydänsairauksien ja syövän, riskiä.
Lisäksi merilevä sisältää lukuisia proteiineja ja välttämättömiä aminohappoja. Nämä ovat tärkeitä kehon rakennuspalikoita, ja ne voivat auttaa lihasten kasvussa ja korjaamisessa. Merilevän omega-3-rasvahapot voivat auttaa alentamaan kolesterolitasoja ja parantamaan sydän- ja verisuoniterveyttä. Lisäksi merilevällä voi olla tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia.
Merilevän uskotaan myös sisältävän monia tehokkaita antioksidantteja, jotka voivat suojata taudeilta, vähentää oksidatiivista stressiä ja parantaa yleistä terveyttä. Näillä antioksidanteilla, samoin kuin merilevän aminohapoilla ja rasvahapoilla, uskotaan olevan myös voimakkaita ikääntymistä estäviä vaikutuksia.
Merilevä ihmisten ruokavaliossa
Merilevä on monipuolinen ja hyödyllinen ravinnonlähde. Se on pitkään käyttänyt sitä perusruokavaliona monissa osissa maailmaa, ja sitä kulutetaan yleisesti Aasian maissa, erityisesti Japanissa ja Koreassa. Viime aikoina se on saavuttanut suosiota myös länsimaissa.
Merilevää voidaan käyttää useissa eri muodoissa. Sitä myydään yleisesti kuivattuna, jota voidaan syödä välipalana, käyttää keittoihin tai käyttää sushin kääreenä. Merilevää on saatavana myös muissa muodoissa, kuten hiutaleina, jauheena tai tahnana. Sitä voidaan käyttää ainesosana salaatteihin, voileipiin, friteereihin, keittoihin ja sushisämpyliin.
Sen lisäksi, että merilevä on maukas ja terveellinen välipala, se sisältää tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Tämä tekee siitä loistavan lisäyksen mihin tahansa ruokavalioon, erityisesti niille, jotka ovat vegaaneja tai kasvissyöjiä. Lisäksi korkean kuitu- ja ravintoainepitoisuutensa ansiosta se voi edistää painonpudotusta ja yleistä terveyttä.
Lopuksi merilevä sisältää vähän kaloreita ja siinä on vähän tyydyttyneitä rasvoja ja natriumia. Tämä tekee siitä hyvän valinnan ihmisille, jotka haluavat vähentää epäterveellisten rasvojen ja suolan saantia ruokavaliossaan.
Merilevän ravitsemukselliset edut
Merilevä tunnetaan runsaasta ravintosisällöstään. Kuten aiemmin mainittiin, se koostuu proteiineista, hiilihydraateista, rasvoista, vitamiineista, kivennäisaineista ja muista yhdisteistä. Se sisältää erityisen runsaasti A-, B6-, C-, D-, E- ja K-vitamiineja sekä kalsiumia, jodia, rautaa, magnesiumia, fosforia, natriumia ja sinkkiä.
Merilevän tärkeimpiä ravitsemuksellisia etuja ovat sen potentiaali vähentää tulehdusta, parantaa sydämen terveyttä, vähentää diabeteksen riskiä ja auttaa painonpudotuksessa. Lisäksi sen korkea omega-3-rasvahappopitoisuus voi auttaa edistämään tervettä aivojen kehitystä ja ehkäisemään tiettyjä mielenterveyshäiriöitä.
Lisäksi merilevän antioksidanttiset ominaisuudet voivat auttaa vähentämään oksidatiivista stressiä, mikä auttaa estämään soluvaurioita ja tulehdusta. Se voi myös vähentää tiettyjen syöpien riskiä. Lopuksi sen korkea jodipitoisuus voi auttaa kilpirauhasen toimintaan.
Merilevä ihon terveydelle
Merilevä on myös hyödyllistä ihon terveydelle. Merilevä sisältää runsaasti vitamiineja ja muita yhdisteitä, jotka voivat auttaa edistämään sileää ja tervettä ihoa. Esimerkiksi sen korkea C-vitamiinipitoisuus voi auttaa lisäämään kollageenin tuotantoa, mikä voi parantaa ihon sävyä. Se voi myös auttaa vähentämään ryppyjä ja ikääntymisen merkkejä.
Lisäksi merilevällä on osoitettu olevan anti-inflammatorisia ja antioksidanttisia ominaisuuksia, jotka voivat auttaa vähentämään ihotulehdusta ja vähentämään vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Lisäksi sen korkea välttämättömien rasvahappojen pitoisuus voi auttaa ylläpitämään kosteutta ihossa, mikä voi auttaa pitämään sen kosteutettuna ja vähentämään kuivumisriskiä. Lopuksi sen korkea mineraali- ja antioksidanttipitoisuus voi auttaa puhdistamaan ja nuorentamaan ihoa.
Merilevä kosmetiikassa
Merilevän suosio on kasvanut niin paljon, että se on nykyään yleinen ainesosa monissa ihossa ja hiuksissa
